1.3.2014

Vammaiset afgaanit 2014 - ohjelma 2/2

Vammaiset afgaanit on ajankohtainen 15 minuutin radio-ohjelma Afganistanin vammaisista ja heidän auttamisestaan Radio Deissä lauantaina 15.2. ja 1.3.2014 klo 14.35. Projektit tarvitsevat jatkuvasti rukous- ja lahjoitustukea, jotta työ etenisi. Kiitos tuestasi!

Tämän päivän ohjelmassa haastattelen Sahikia, joka on hankkeemme toimesta järjestetyn kuurojen opetuksen tarkastaja. Opetusta järjestetään 194 oppilaalle valtion kouluissa kahden maakunnan alueella itäisessä Afganistanissa. Kuurojen opetusta on 25 luokalla ja niitä pidetään aamupäivällä tai iltapäivällä. Me valitsemme valtion koulun opettajia opettamaan ja he opettavat kerallaan 2,5 tuntia yhtä luokkaa. Heidät koulutetaan toimimaan kuurojen kanssa. Ylemmillä luokilla luokassa on opettaja ja tulkki.  Hankkeen johtaja kertoo myös afgaanien hääseremonioista.

Lataa radio-ohjelma mp3-tiedostona (2,6 Mt).

y-kuur-koulun-oppilaita
Kuurojen koulun oppilaita.

VAMMAISET AFGAANIT 1.3.2014
Ohjelma liittyy hankkeeseen: Itä- Afganistanissa vammaisten mukaan ottaminen kaikille elämän alueille

Afganistanissa on paljon vakavasti vammaisia, noin 2,7 % väestöstä. Heiltä puuttuvat kaikki palvelut. Hankkeen tarkoituksena on saattaa vammaiset toimiviksi yhteisön jäseniksi. Hanke tukee tässä asiassa viranomaisia, kouluja, yhteisöjä, perheitä ja yksityisiä ihmisiä.
Tähän pyritään seuraavin toimenpitein:
-    yhteisöperustaisella kuntoutuksella kodeissa ja ammattikoulutuksella
-    neuvomalla ja opettamalla yhteisöjä, viranomaisia, koulujen vastuuhenkilöitä vammaisuudesta ja siitä, miten sen voi välttää ja tukemalla heitä saamaan vammaiset toimiviksi yhteisön jäseniksi.
-    vahvistamalla valtion, vammaisjärjestöjen ja organisaatioissa työskentelevien ihmisten kapasiteettia pitää yllä vammaisten oikeuksia.

Kiitos, että olet muuttamassa Afganistania kanssamme tukesi ja rukoustesi avulla. Käyn vuosittain Afganistanissa ja äskettäisellä matkallani haastattelin afgaaniprojektien koulutarkastaja Sahikia itäisessä Afganistanissa. Hän on tarkastaja kuurojen opetukselle, jota annetaan useissa kouluissa kahden maakunnan alueella. Suomeksi haastattelun tulkkaa Pirjo Alajoki. Siirrytään Afganistaniin kuuntelemaan haastattelua.
 
-    Voisitko esitellä itsesi ja sen työn, mitä teet vammaisten hyväksi?

Minun nimeni on Sahik ja olen vammaisten opetustyön tarkastaja. Olen ollut täällä työssä vuodesta 2005 lähtien. Teemme työtä kahden maakunnan alueella useissa eri distrikteissä. Valvon 25 kuurojen luokkaa, joissa on 194 oppilasta. Heistä 136 on poikia ja tyttöjä on 58. He ovat eri luokilla.

y-liikennetta-itaisessa-afg
Liikennettä itäisessä Afganistanissa.

-    Voisitko esitellä enemmän näitä luokkia?

Meillä on 25 luokkaa ja ne käyvät koulua eri aikaan aamupäivällä tai iltapäivällä. Me valitsemme valtion koulun opettajia opettamaan ja he opettavat kerallaan 2,5 tuntia yhtä luokkaa. Jos opettaja opettaa tavallista luokkaa aamupäivällä, niin hän opettaa kuurojen luokkaa iltapäivällä. Jos valtion koulun opettaja opettaa tavallista luokkaa iltapäivällä, niin hän opettaa kuurojen luokkaa aamulla kello 8:sta kello 10.30:een saakka. Opetamme lastentarhaluokasta kolmannelle luokalle saakka.

-    Opetatteko heitä viitenä vai kuutena päivänä viikossa?

Opettaja opettaa heitä lauantaista keskiviikkoon viitenä päivänä viikossa. Torstai ja perjantai ovat Afganistanissa viikonloppu, jolloin ei käydä koulua.

-    Kuinka monet heistä voivat mennä valtion kouluun?

Kuuroja koululaisia on 194. Kodeissa kokoontuu 9 luokkaa ja nämä luokat ovat alempi ja ylempi lastentarhaluokka. Kouluissa meillä on 21 luokkaa.

-    Kuka kääntää opetuksen koulussa viittomakielelle? Kuka auttaa heitä koulussa?

Opettajat. Me koulutamme opettajat käyttämään afgaanien viittomakieltä. Meillä on käytössä valtion opintosuunnitelma ja opetamme sen mukaan oppilaita.

y-opisk-kuuroj-koulussa
Kuurojen koulussa opetetaan matematiikkaa.


-    Miten sitten koulunkäynti jatkuu, kun kuurot oppilaat siirretään tavallisille luokille kuulevien kanssa? Miten te sen toteutatte?

Meillä on heitä varten tulkki. Me koulutamme valtion koulun opettajia tulkeiksi. Jos hänellä on luokka opetettavana valtion koulussa aamupäivällä, niin hän on iltapäivällä tulkkaamassa kuuroille oppilaille toisen opettajan opetusta luokalla, missä on kuuroja oppilaita.

-    Onko niin, että aina kun luokassa on kuuro oppilas ylemmällä luokalla, niin luokassa on opettaja ja kuurojen viittomakielen taitaja tulkkaamassa?

Kuuro oppilas on luokan kulmassa ja kun varsinainen opettaja opettaa taulun edessä, niin viittomakielen tulkki seisoo hänen vieressään. Tulkkina toimiva opettaja tulkkaa opetuksen kuurolle oppilaalle viittomakielellä.

-    Jos alatte opettaa esimerkiksi kymmentä kuuroa lasta, niin kuinka voitte taata, että valtion koulu on valmis ottamaan heidät kouluun, kun sen aika on?

Aikaisemmin mainitsin, että teemme työtä kahdessa maakunnassa ja siellä eri distrikteissä. Kerran kun kuljin tiellä, niin kuulin ääntä joltain henkilöltä. Hän sanoi jotain pashtun kielellä. Tämä sana, minkä hän sanoi, tarkoittaa kuuroa. Isä kutsui poikaansa kuuroksi. Hän ei käyttänyt hänen nimeään. Hänen nimensä oli Sharifullah. Minä kuulin nämä äänet ja katsoin siihen suuntaan, mistä äänet tulivat. Näin miehen, joka kasvatti riisiä. Silloin oli hyvin kuuma ja aurinkoinen päivä. Tämän vuoksi seisoin varjoa antavan puun alla. Halusin nähdä, mitä tapahtuu, kuka on tämä kuuro. Pian näin lapsen, poika toi teekannun ja aamiaisen isälle. Isä tuli pellolta ja jäi toisen puun juurelle varjoon. Hän pyyhki ohimoiltaan hikeä. Minä siirryin hitaasti heidän luokseen ja tervehdin heitä.  Hän kutsui minut juomaan teetä heidän kanssaan.

Puhuin maanviljelijän kanssa ja kysyin kuinka monta lasta hänellä on kotona. Hän vastasi minulle, että hänellä on seitsemän lasta, kolme heistä on tyttöjä ja neljä on poikia. Kysyin, ovatko lapset koulussa. Hän vastasi, että kaksi heistä on niin pieniä, että he eivät ole vielä kouluiässä. Yksi heistä on kuuro ja hänen nimensä on Sharifullah ja hän seisoi siinä minun kanssani. Sanoin hänelle, että meillä on kuurojen luokka kuuroille tässä distriktissä. Sanoin, että poikasi voisi käydä kuurojen luokalla koulua. Aluksi hän ei ollut samaa mieltä kanssani. Sanoin hänelle, että hänen pitää tulla minun kanssani, niin näytän kuinka kuurot voivat oppia. Lopulta hän lupasi, että hän voi tulla seuraavana päivänä kouluun. Sovimme tapaamisesta hänen kanssaan. Odotin häntä seuraavana päivänä kello 8 ja isä tuli kuuron poikansa kanssa.

Otin pojan kouluun. Ensimmäiset viikot hän oli pettynyt ja vähän ujo. Viikon kuluttua hän tuli rohkeammaksi opettajan rohkaisemana. Opettaja opetti viittomakieltä hänelle. Hän kävi koulua 6 vuotta. Sitten hän kysyi, että voisinko valita hänet opettelemaan vaatturin ammattia. Hän sanoi, että niin olisi parempi hänelle. Valitsin hänet oppimaan ompelijan ammattia oppimestarin avulla. Hän oli kurssilla 10 kuukautta ja sitten annoin hänelle lainan ompelimon perustamista varten. Hän perusti ompelimon ja nyt hän voi elättää perhettään. Hän on voinut kouluttaa 10-11 vammaista ompelijoiksi ompelimossaan. Hänellä on nyt perhe ja kaksi lasta. Minusta tämä on hyvä menestystarina. Hän on ompelijana basaarissa Kama distriktissä.

 

y2-basaarin-ompelimo-yksinkertainen
Basaarin ompelimo-yrittäjillä voi nähdä tällaiset työvälineet ja olosuhteet.

Naimisiin meno on monimutkaista ja kallista Afganistanissa

Afgaaniprojektien hankkeen johtaja itäisessä Afganistanissa on nuori koulutettu rouva. Hän kertoi monimutkaisista tavoista, miten kositaan, järjestetään kihlajaiset ja häät.

Kosinnan hoitaa pojan perhe.
Tyttö ei tule koskaan käymään pojan perheen luona. Tapana on, että pojan perhe tulee tytön perheen luo ja kysyy, voitaisiinko tyttö kihlata heidän perheensä pojalle. Jos sitten tulee sopimus, niin siinä on erilaisia seremonioita.

Jotkut perheet kysyvät rahaa pojan perheeltä ennen kihloihin menoa. Tavat ovat erilaiset eri puolilla Afganistania. Joskus pyydetään niin paljon rahaa, että sulhaskandidaatin pitää mennä ulkomaille työhön saadakseen kokoon rahaa pyydetyn määrän. Jos sulhaselta ei pyydetä rahaa, niin hän ja hänen perheensä joutuu kustantamaan ainakin kalliit kihlajaiset ja häät.

Tilanteessa, missä halutaan sopia kihloihin menosta, tulee pojan perhe tytön perheen luo ja paikalla on myös 20-30 vierasta. Tilaisuudessa tytön perhe tarjoaa ruokaa. Jos tytön perhe tuo lautasella makeisia pojan perheelle, niin se on merkki siitä, että tyttö on kihlattu pojalle. Sitten sovitaan päivä, milloin pidetään kihlajaisjuhlat.

Ennen tätä pojan perhe tai hänen äitinsä kutsuu 20- 30 ihmistä. He menevät basaariin ja ostavat sieltä kauniita vaatteita ja kultakoruja ja muuta ja laittavat ne laatikkoon ja vievät ne tytölle. Tämä tapahtuu ennen kihlajaisia. Sitten 2-3 kuukauden kuluttua pidetään kihlajaisjuhlat. Kihlajaisiin kutsutaan 100-200 ihmistä. Kihlajaisten kulut maksaa pojan perhe. He ostavat hienot vaatteet ja kihlasormukset sekä pojalle että tytölle.

Kihlajaisjuhlat pidetään tytön kotona. Tyttöä ei lasketa pojan perheeseen, ennen kuin he menevät naimisiin. Kihlapari näkee joissakin tapauksissa toisensa, mutta jotkut perheet eivät salli, että he näkevät toisensa edes kihlajaisissa. Kun poika tulee tytön perheeseen, niin tytön pitää piiloutua, eikä hän saa näyttäytyä pojalle ennen häitä.

y-vuoristoista-afganistania
Afganistan on karu ja vuoristoinen maa.

Sen jälkeen kun kihlasormukset on vaihdettu kihlajaisjuhlassa, ja jos tulee id juhla ennen häitä, niin pojan perheen pitää kustantaa kaikki id juhlaan liittyvät kulut. Pojan perhe menee taas basaariin ja ostaa kultakoruja ja hienoja vaatteita, kenkiä ja kosmetiikkaa. Kaikki nämä tavarat viedään tytön perheeseen. Tämä tapahtuu ennen häitä.

Häihin kutsutaan paljon ihmisiä ja taas kulut maksaa pojan perhe. Poika joutuu ostamaan puvut kaikille morsiamen veljille ja sisarille vaikka heitä olisi paljon. Sen lisäksi hän ostaa vielä muita lahjoja mutta vähintään juhlapuvut. Pojan pitää ostaa lahjoja tytön äidille, sisarelle, sedälle, isoäidille, isoisälle. Tämä oikeastaan tapahtuu jo kihlajaisissa. Jos näin ei ole tapahtunut kihlajaisissa, sen pitää tapahtua häissä.

Aikaisemmin häät kestivät kaksi päivää. Ensimmäisenä iltana paikalla olivat sukulaiset. Seuraavana päivänä lounasaikaan paikalla olivat kaukaisemmat sukulaiset ja ystävät. Sitten illalla tuli morsian Nykyään hääjuhla on yhtenä iltana.

Kolme päivää häiden jälkeen, kun morsian on tullut sulhasen taloon, pidetään seremonia, jota kutsutaan ”tahzemii”. Silloin morsiamen perhe tuo paikalle 20-30 naista. He syövät yhdessä. Kun tämä seremonia on ohi, he jäävät istumaan ja sulhanen tuo morsiamen ja perheensä ja näyttää lahjoja, joita sulhasen isä on antanut morsiamelle, esimerkiksi kultaisen rannerenkaan tai sarjan kuppeja ja teekannun. Näitä lahjoja esitellään vieraille. Tämän kolmannen päivän jälkeen hääseremoniat päättyvät. Hääpari voi olla hyvin eri-ikäinen. Tytön pitää olla vähintään 14 vuoden ikäinen. Poika voi olla 18-25 vuotias.