29.3.2014

Koulu vammaisille Afganistanissa - ohjelma 2/2
Ohjelma liittyy hankkeeseen: Kalakan inklusiivinen opetusprojekti Afganistanissa

Inklusiivinen koulu vammaisille Afganistanissa on ajankohtainen 15 minuutin radio-ohjelma Afganistanin vammaisista ja heidän auttamisestaan Radio Deissä lauantaina 15.3. ja 29.3.2014 klo 14.35 .  
Projektit tarvitsevat jatkuvasti rukous- ja lahjoitustukea, jotta työ etenisi. Kiitos tuestasi!

Tämän päivän ohjelmassa haastattelen afgaaninaista joka tekee työtä naisten ja köyhien ihmisten auttamiseksi Kalakanissa. Hän kertoo, että Afganistanissa alemmilla luokilla tytöt ja pojat käyvät koulua yhdessä. Ylemmillä luokilla tytöillä ja pojilla on eri luokat. Miesten ja naisten välinen kanssakäyminen on rajallista.

Lataa radio-ohjelma mp3-tiedostona (2,6 Mt).

v-afg-vuoria

INKLUSIIVINEN KOULU VAMMAISILLE AFGANISTANISSSA 29.3.2014
Afganistanissa 2,7 % väestöstä on vakavasti vammaisia ihmisiä. Heillä ei ole riittävästi palveluja ja he ovat sosiaalisesti marginalisoituneet. Valtion kouluissa on rajalliset resurssit ja riittämättömästi ammattitaitoa ottaa vammaisia lapsia kouluopetuksen piiriin.

Kalakan inklusiivisesta opetusprojektista työntekijät soveltavat käytäntöön inklusiivisen opetuksen monipuolista mallia, jossa autetaan vammaisia lapsia pääsemään hyvätasoisen kouluopetuksen piiriin 15 valtion koulussa Kalakan hallinnollisella alueella Kabulin maakunnassa.

Inklusiivisuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että vammaiset lapset laitetaan samaan kouluun muiden lasten kanssa. YK:lla on päätösasiakirja, jonka mukaan vammaisten opetus pyritään järjestämään muiden terveiden lasten kanssa. Tämä on pyrkimys, jota yritetään toteuttaa monissa maissa, ja aivan erityisesti niissä maissa, jotka ovat allekirjoittaneet tämän YK:n päätösasiakirjan. Suomi on yksi tämän päätösasiakirjan allekirjoittaneista maista.

UNESCO:n Salamancajulistuksen mukaan kaikilla lapsilla tulisi olla oikeus käydä koulua yhteisillä luokilla siten, että koulu mukautuu oppilaiden tarpeisiin. Tämä on julistus, jota ei ole kunnolla Suomessakaan toteutettu.
Inklusiivista opetusta pyritään toteuttamaan Kabulin lähellä Kalakanin hallinnollisella alueella seuraavin toimenpitein:

1. Perustetaan ja tuetaan kouluperustaisia inklusiivisen opetuksen komiteoita, joilla on merkittävä tehtävä varmistaa inklusiivisen opetuksen laadullinen taso ja lisätä tietoisuutta vammaisuudesta ja saada ihmiset käyttäytymään paremmin vammaisia kohtaan.
2. Koulutetaan pääkouluttajia inklusiivisessa opetuksessa. Pääkouluttajat kouluttavat opettajia, jotka työskentelevät projektin kouluissa.
3. Kehitetään opettamisen ja oppimisen materiaalia eri vammaisuuden kategorioissa ja koulutetaan opettajat käyttämään niitä.
4. Valmistetaan kuulo- ja näkövammaisia lapsia tavalliseen valtion kouluun menoa varten, missä on käytössä inklusiivisen opetuksen opintosuunnitelma ja lähestymistapa.

Lisäksi projektin työntekijät perustavat kaksi nopeutetun oppimisen ohjelmaa, mikä on Afganistanin opetusministeriön esittämä malli. Tarkoituksena on saada yli-ikäisiä lapsia valtion kouluihin. Nämä lapset eivät ole aikaisemmin päässeet kouluun tai heidän koulunkäyntinsä on keskeytynyt ja he ovat liian vanhoja kouluun opetusministeriön kouluunottamissääntöjen mukaan, jos he aloittaisivat ensimmäisellä luokalla.


v-elama-ei-ykskert-burghssa
Elämä burghan alla ei ole yksinkertaista.

Afganistanin opetusministeriön nopeutetun oppimisen ohjelma sallii yli-ikäisten afgaanilasten käydä 2 luokkatasoa kalenterivuodessa, käyttäen opetusministeriön tavallista opintosuunnitelmaa, niin että 3 kalenterivuoden jälkeen perusopetus (luokat 1-6) ovat käydyt ja lapset voivat mennä normaaliin kouluun 7 luokalle, missä he ovat lähempänä luokkatovereidensa ikää. Heillä olisi korkeintaan 2-3 vuoden ikäero. Nopeutetun oppimisen ohjelma on ainoa mahdollisuus yli-ikäisille lapsille tulla normaalin koulupetuksen piiriin.

Afgaaniprojektimme ovat voineet olla vaikuttamassa siihen, että Afganistaniin on saatu vammaisia koskevaa lainsäädäntöä ja heille on avattu mahdollisuuksia tuettuna koulunkäyntiin ja opiskeluun. Presidentti Karzai on vahvistanut vammaisia koskevan lain, joka hyväksyy vammaisten ihmisoikeudet

Afgaaniprojektit tekee työtä vammaisten parissa Kabulin ympäristössä ja Itä-Afganistanissa. Käydessäni viimeksi Afganistanissa tapasin Kalakanissa vammaisten parissa työtä tekevän afgaaninaisen ja hän kertoi Kalakanista ja työstään siellä. Siirrytään kauas Keski-Aasiaan kuuntelemaan haastattelua. Tämä on haastattelun toinen osa.

- Mistä ihmiset Kalakanissa saavat elantonsa? Ovatko he maanviljelijöitä?
Kalakanissa osa ihmisistä on työssä valtiolla. Toiset ovat maanviljelijöitä. Veden puute on ongelma. Suuri kysymys on, mistä saadaan kasteluvettä maanviljelykseen. Muita tarpeita ovat koulutuksen puute, naisten asema ja varojen puute.

- Joku kertoi minulle, että vettä saadaan 40 km päästä.
Aikaisemmin vesi on tullut kastelukanavia pitkin vuorilta Kalakaniin. Mutta 30-vuotinen sota on tuhonnut vesikanavat. Nyt valtio ja jotkut avustusjärjestöt ovat korjanneet kastelukanavia. Korjausohjelma on päättynyt, mutta kaikkea ei ole vielä korjattu.


v-pelto-vetta40km-paasta
Kuiva pelto, johon vettä johdetaan 40 km:n päästä.

- Kalakanissa on 22 koulua ja täällä pitäisi aloittaa inklusiivinen opetus vammaisille lapsille. Opetatteko te jo kuuroja ja sokeita lapsia?
Teemme valmisteluja inklusiivista opetusta varten. Tiimissämme on henkilöitä, jotka ovat tässä kokeneempia.

- Kuinka miehet reagoivat, kun naisia koulutetaan?
Ensimmäisen kerran kolme vuotta sitten tämä oli suuri ongelma minulle. Erityisesti siksi, koska olen nainen. Kuluneiden 30 sotavuoden aikana miehet eivät ole olleet valmiita vastaanottamaan opetusta naisilta. Mutta nyt kolmen vuoden aikana kaikki yhteisöt ja paikalliset surat ja paikallinen hallinto on esitellyt minut. Me olemme osoittaneet kunnioitusta heidän kulttuuriaan kohtaan, perheitään ja naisiaan kohtaan. Erityisesti köyhät ovat olleet tyytyväisiä meihin. Yhteisön miehet ovat muuttuneet ja he tervehtivät minua. Olemme hyvin tyytyväisiä tähän.

Paikallisille naisille osallistuminen paikalliseen suraan, johtajien kokoukseen, on hyvin ongelmallista. Vuonna 2011 perustimme tänne yhteisönkehittämiskomitean erityisesti naisille. Tähän suraan ottaa osaa 27 naista eri kylistä Kalakanissa. Mukana on kokeneita ja koulutettuja naisia. Puhumme aina eri kysymyksistä Kalakanissa. Nyt olemme voineet tuoda kaksi naista myös paikallishallinnon suraan. Jäseniä on yhteensä 42, 40 miestä ja 2 naista. Tämä on suuri asia minulle, kun olen nähnyt, että naisten mahdollisuus osallistua on ollut huono. Tämä oli minun ideani saada naisia osallistumaan miesten suraan.

- Söimme juuri lounasta. Lounaalla miehet istuivat toisessa huoneessa ja naiset toisessa. Onko tämä tavallista?
Toisinaan me istumme yhdessä ja toisinaan, kun tilaa on vähän, istumme erillämme. Toisinaan miehet haluavat istua erikseen. He haluavat rukoilla, nauraa ja puhua yhdessä. Ei tässä ole mitään ongelmaa. Kun olemme juhlassa, istumme miehet ja naiset yhdessä. Toivon, että meillä olisi turvallista. Toisinaan rukoilen, että meillä olisi turvallista ja että erityisesti naisilla olisi hyvä mahdollisuus tehdä työtä ja että nuoret tytöt ja vammaiset pääsisivät kouluun.

v-auton-lavalla-tavallista
Ihmisten kuljettaminen autojen lavoilla on tavallista Afganistanissa.

- Ovatko Kalakanin 22 koulussa tytöt ja pojat yhdessä samassa luokassa?
Alemmilla luokilla tytöt ja pojat ovat yhdessä. Ylemmillä luokilla he ovat erikseen.
Kalakanin kuvernööri on hyvin positiivinen ihminen. Hän on vahva henkilö. Hän on aina tukenut työtämme. Hän antoi luvan, että Kalakanissa kaksi naista sai tulla mukaan miesten suraan. Hän on aina rohkaissut minua.

Hankkeen aloittaminen Kalakanissa on tärkeää. Toimin sokeiden opettajana vuonna 2006, joten tunnen työn vammaisten parissa ja pidän siitä. Minulla on hyvät muistot vammaisista ihmisistä. Tämä on mahdollisuus minulle, että voin toisen kerran tehdä työtä vammaisten parissa. On tärkeää että suunnittelemme yhdessä eri toimijoiden kanssa vammaisprojektin. Kun teemme hyvän suunnitelman inklusiivisesta opetuksesta, niin se on hyvä Kalakanille.

- Tuleeko siitä vaikeaa, että valtion kouluissa aletaan opettaa vammaisia.
Se on vaikeaa, mutta se ei tule olemaan liian vaikeaa. Työtiimimme on saanut kokemusta ja koulutusta tähän työhön. Voimme ratkaista ongelmat, mitä tulee vastaan Kalakanissa. Tunnemme paikallisen hallinnon Kalakanissa ja myös maakunnan hallinnon ja eri osastot siellä. Olemme kouluttaneet miesten ja naisten suran ja tunnemme heidät.

v-miehet-rask-tyossa
Afgaanimies kantaa torilla säkkiä.


- Te tarvitsette lisää työntekijöitä ja te joudutte kouluttamaan heitä?
Kyllä. Heille työ vammaisten parissa on uutta. Inklusiivinen kouluopetus on uutta koko Afganistanissa, ja aivan erityisesti Kalakanissa. Uskon, että yhteisön ihmiset tulevat pitämään tästä. He pitävät siitä, että heitä opetetaan ymmärtämään vammaisia.

- Ohjelmaan kuuluu nopeutettu opetusohjelma. Voitko selittää, mitä se tarkoittaa?
Tämä on uusi ohjelma. Kysymys on siitä, kuinka saada ihmisissä aikaan positiivista ajattelua. Uskon, että tämä ohjelma auttaa tässä asiassa. Tärkeintä on yhteisö ja se ketä valitsemme kouluihin opettajiksi. Kaikki yhdessä voivat tukea tätä ohjelmaa.

- Tässä nopeutetussa koulunkäynnissä käydään kolmen vuoden aikana kuuden vuoden opetus, jotta myöhään kouluun tulevat saisivat kiinni oman ikäluokkansa oppilaat. Ensimmäisenä vuonna se on uutta kaikille ja he haluavat ottaa siihen osaa. Ensin ihmiset haluavat tietää minkälainen ohjelma on ja sitten vasta he ovat valmiita ottamaan sen omakseen. Kolmanneksi he odottavat tuloksia tästä ohjelmasta. Toivottavasti tämä tuo suuren muutoksen yhteisöön. Kun ymmärrämme ohjelmaa, niin sitten pyrimme saamaan sen kautta muutoksen. Yhteisö tarvitsee positiivisen muutoksen. Tämän pitäisi olla hyödyksi kaikille.

Kiitos haastattelusta.