30.1.2016
Erityiskoulu Afganistanissa


Vammaisia autetaan kouluun

Kerromme tässä ohjelmassa Afganistanista ja vammaisten auttamisesta siellä. Kuulemme haastattelun, joka on tehty Itä-Afganistanissa, missä afgaaniprojektien fysioterapeutti Emal kertoo, miten poliota sairastanut tyttö, joka ei ollut koskaan kävellyt, saatiin kävelemään fysioterapian avulla ja hän pääsi hankkeen avulla myös kouluun ja on hyvin onnellinen, että hänelläkin on ihmisarvo, ja mahdollisuus elää niin kuin muutkin. Hankkeemme toinen työntekijä kertoo sokean lapsen tarinan, kuinka hän on luokkansa paras oppilas. Hanke on tehnyt hänen koulunkäyntinsä mahdolliseksi.

Lataa radio-ohjelma mp3-tiedostona (2,6 Mt)

x vamm koul ryhmissa
Lapsia opetetaan pienissä ryhmissä.

ERITYISKOULU AFGANISTANISSA  30.1.2016

Erityiskoulun muuttaminen inklusiiviseksi opetukseksi

Afganistanissa on huomattava määrä vammaisia. Operaatio Mobilisaatio on jo yli 23 vuoden ajan tehnyt työtä vammaisten parissa Afganistanissa ja siellä on ollut monia vammaishankkeita. Hanke, josta nyt kerromme, on nimeltään ”Erityiskoulun muuttaminen inklusiiviseksi opetukseksi”.

Inklusiivista opetusta on harjoitettu jo vuosia hankkeittemme yhteydessä, missä kuuroja, sokeita ja fyysisesti vammaisia on autettu tavallisiin kouluihin käymään koulua terveiden lasten kanssa. Kouluttamiamme vammaisia on tuettuina päässyt opiskelemaan opettajien valmistuslaitokseen ja yliopistoon. Afgaaniprojektien fysioterapeutti kertoo poliovammaisen tytön kuntoutuksesta ja pääsystä kouluun. Siirrytään Afganistaniin kuuntelemaan haastattelua.

Minun nimeni on Emal ja teen täällä työtä fysioterapeuttina. Kerron vammaisista koulussa. Kerron eräästä vammaisesta tytöstä, jonka nimi on Saima. Hän on Hanararin tytär Laghmanin Karvista. Yksi kenttätyöntekijöistämme oli käymässä Karvissa ja tapasi siellä Saiman isän, kun hän piti siellä opetusta vammaisuudesta. Hän vieraili Saiman kotona. Saima oli sairastanut poliota ja perheen taloudellinen asema oli hyvin huono. Kerroimme säännöistämme siellä vuonna 2012, kun teimme selvitystä vammaisista tällä alueella. Otimme hänet silloin yhteisön kuntoutusohjelmaan.

x koulu maaseudulla
Koulurakennus sijaitsee maaseudulla.

Saima kertoi, että hän on halvaantunut polion seurauksena. Hän kertoi, ettei hän ole koskaan kävellyt. Hän sanoi, ettei osannut käyttää käymälää, eikä käyttänyt vaatteita. Perheeni ja ihmiset yhteisössämme ajattelivat, että en voi koskaan liikkua enkä oppia mitään. Olin hyvin pettynyt ja ajattelin, että eläimet ja kaikki muut ovat etuoikeutetumpia kuin minä, kun he voivat iloita luonnon kauneudesta. Mutta ihmiset sanoivat, että en voi tehdä mitään. Olisin halunnut mennä kouluun kuten muutkin. Mutta minulla ei ollut siihen mahdollisuutta ja olin hyvin onneton.
Mutta sitten fysioterapeutti ja kenttätyöntekijät auttoivat minua. He auttoivat minua liikkumaan ja antoivat minulle fysioterapia harjoitusta. He auttoivat minua, etten saisi muita fyysisiä ongelmia ja lihasheikkoutta. He antoivat minulle erilaisia apuvälineitä kuten seisontatukia ja kävelytukia. Kaiken tämän avun jälkeen voin nyt kävellä.

Saiman isä ei halunnut hänen menevän kouluun. Mutta kun hän sitä jatkuvasti pyysi, niin hän salli, että kenttätyöntekijämme alkoi opettaa häntä. Hän teki kovasti työtä hänen kanssaan vuoden ajan. Kesäloman jälkeen kenttätyöntekijä vei hänet kouluun rekisteröitymistä varten. Hän pääsi kouluun kolmannelle luokalle, koska hän oli opiskellut kotona ja koska hän olisi ollut yli-ikäinen ensimmäiselle luokalle. Hän on nyt kuudennella luokalla.

Saima ja hänen perheensä ovat hyvin tyytyväisiä yhteisön kuntoutustyöntekijöistä ja hankkeesta, jotka auttoivat häntä. Hänen perheensä sanoi, että yhteisön kuntoutustyöntekijöiden rehellisyys on tullut heille siunaukseksi. Nyt on tullut aika, että heidän tyttärensä voi kävellä itsenäisesti. Hän oli ensi kykenemätön liikkumaan. mutta nyt hän voi liikkua. Hänellä tulee olemaan onnellinen elämä, ja hän on jatkossakin kykenevä liikkumaan. He toivovat, että hanke voisi jatkaa työtä vammaisten parissa Afganistanissa. Saima sanoo, että sallikaa minun kiittää kaikkivaltiasta Allahia ja hanketta, että he auttoivat minua paljon ja antoivat minulle uuden elämän.

x wc tuoli vamm
Vammaiselle tarkoitettu WC-tuoli.

-    Mikä oli syy hänen vammaisuuteensa?

Hän oli sairastunut polioon ja sen seurauksena halvaantunut. Polioon sairastuminen johtuu polioviruksesta. Kun joku sairastuu polioon, niin häntä hoidetaan ensin lääkkeillä ja sen jälkeen häntä auttaa fysioterapeutti. Hän hoitaa polioon sairastunutta, ettei hänelle tule polion seurauksena muita ongelmia. Ohjaamme asiakkaitamme myös Punaiselle Ristille, mistä he saavat apuvälineitä.

-    Onko Afganistanissa paljon ihmisiä, jotka ovat sairastaneet polion?

Kyllä heitä on monia. Meidän lisäksemme Punainen Risti hoitaa heitä. Afganistanissa on paljon ihmisiä, jotka ovat vammautuneet polion vuoksi. Nykyään monet rokotetaan ja uusia poliotapauksia ei ole. Rokotuksia tehdään kaikilla alueilla ja joka kylässä. Lapsille annetaan yksi tai kaksi pisaraa rokotetta.

-    Vastustavatko talebanit rokottamista?

Kyllä, ne ihmiset sanovat, että älkää ottako rokotetta lapsillenne. Tällä tavalla tilanne ei ole hyvä.

-    Tiedätkö syytä, miksi talebanit kieltävät rokotuksen ottamisen?

Turvallisuustilanne on huono, missä he ovat ja kukaan ei halua mennä sinne.

-    Tiedätkö yhtään tuoretta poliotapausta?

En tiedä täällä. Mutta kun tein työtä Reinihill sairaalassa Swedish komitealle, tapasin viisi uutta poliotapausta, jotka johtivat halvaantumiseen.

-    Onko näistä tapahtumista pitkä aika?

 Niistä on pitkä aika. Ne tapahtuivat 9 vuotta sitten, kun tein työtä tälle järjestölle fysioterapeuttina. Hoidin myös cp potilaita siellä ja nyt täällä tässä hankkeessa.

-    Mistä cp johtuu?

CP vammaan on kolme syytä. Ennen synnytystä, synnytyksen aikana ja synnytyksen jälkeen tapahtuneet ongelmat saavat sitä aikaan. Siihen vaikuttaa myös lääkkeet ja ruuan puute.

-    Onko täällä uusia cp-vammaisia?

Kyllä niitä tulee jatkuvasti uusia tapauksia.


x katukauppiaita
Katukauppiaita itäisessä Afganistanissa.

-    Hankkeemme toinen työntekijä kertoo sokean lapsen tarinan, kuinka hän on luokkansa paras oppilas. Hanke on tehnyt hänen koulunkäyntinsä mahdolliseksi.

Minun nimeni on Suahidullah. Kerron Heivatin tarinan. Minun syntymäni oli suuri onnettomuus vanhemmilleni, sanoo Heivat. Minulla ei ollut silmiä. En voinut nähdä luonnon kauneutta. Olin sokea. Päivä ja yö olivat samanlaisia kuin pimeä yö. En pitänyt elämästäni. Mistään ei ollut minulle apua. Istui aina kotini nurkassa. Erään kerran Jumala auttoi minua ja ihmisiä afgaaniprojekteista tuli vierailemaan kotonani. He aloittivat opettamaan minua. He opettivat kuinka liikkua sokeana. He opettivat minulle myös pistekirjoitusta. He opettivat minua päivittäin. Kun olin saanut riittävästi opetusta, pääsin kouluun pääsykokeisiin. Pääsin kolmannelle luokalle. Olen nyt seitsemännellä luokalla. Sain nyt kaikkien koulujen parhaat arvosanat. Nyt olen hyvin onnellinen ja kiitollinen opettajilleni, että he laittoivat minut kouluun.

-    Mistä johtuu, että Heivat, joka on sokea, saattoi olla parempi kuin kaikki näkevät luokkatoverit?

Siksi kun he eivät näe mitään, vaan vain kuulevat kaiken, niin he voivat keskittyä kuulemaansa ja muistavat sen. Tavallisilla lapsilla on mahdollisuus nähdä kaikkea ja he eivät keskity niin hyvin kuulemaansa. Sokea koululainen ei näe, mutta kuulee ja voi pitää kaiken mielessään.

-    Onko tällä mitään tekemistä sen kanssa, että te tuette sokeita koulussa?

Tavalliset lapset oppivat vain valtion koulun opettajilta. Mutta sokeille on tukiopetusta, jota me annamme ja tukiopettaja käy heidän kotonaan. Tukiopettaja auttaa heitä kaikissa oppiaineissa. Sitten he menevät kouluun ja he oppivat enemmän kuin muut.

-    Jos muutkin saisivat tukiopetusta, he menestyisivät paremmin koulussa. Tunnetko Heivatin henkilökohtaisesti?

Kyllä, hän on minun oppilaani. Hän on nyt kahdeksannella luokalla ja hänellä on myös kaksi sokeaa veljeä. Heidän nimensä on Tarek ja Dwan. Heillä on myös kaksi sokeaa sisarta Brevan ja Nila. He ovat kaikki hyvin lahjakkaita oppilaita. He ovat kaikki koulussa.

-    Ovatko vanhemmat serkuksia?

Kyllä he ovat sukulaisia.

-    Onko tämä syy siihen, että heillä on sokeita lapsia?

Kyllä tässä on syy, geneettinen syy.

-    Kuinka monta lasta heillä on kaikkiaan?

Heillä on viisi poikaa ja neljä tytärtä. Tyttäristä kaksi on sokeata ja kaksi on normaalia. Pojista kolme on sokeita ja kaksi heistä on terveitä.

-    Tunnetko monia tämän kaltaisia perheitä?

Kyllä, tunnen monia tällaisia perheitä. Erään perheen vanhemmat ovat sukulaisia. Heillä on kuusi poikaa ja kaksi tytärtä. Yksi tytöistä on sokea ja neljä pojista on sokeita.

-    Tietävätkö vanhemmat vaaran, että heille voi syntyä vammaisia lapsia, kun aviopuolisot ovat läheisiä sukulaisia.

Kyllä. Opetamme heille tästä vaarasta.

-    Oletko sinä naimisissa serkkusi kanssa?

En ole. En ole serkkuni kanssa naimisissa.


© OM Suomi - Tämän radio-ohjelman tuottamiseen on saatu Ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyöhankkeisiin antamaa tiedotustukea.