4.3.2017

VAMMAISIA KOULUTIELLE AFGANISTANISSA - osa 2/2
Ajankohtainen radio-ohjelma kehitysmaista Radio Deissä

Vammaisia koulutielle Afganistanissa on ajankohtainen 15 minuutin radio-ohjelma vammaisista Afganistanissa ja heidän auttamisestaan Radio Deissä lauantaina 4.2. ja lauantaina 4.3. klo 14.35. Ohjelman tarjoaa Operaatio Mobilisaatio. Ohjelman tuottamiseen on saatu Ulkoasiainministeriön kansalaisjärjestöille suunnattua kehitysyhteistyöhankkeen tiedotustukea. Ohjelma liittyy kehitysyhteistyöhankkeeseen, jonka nimi on ” Inklusiivinen koulutushanke Kalakan ja Dasht e Barchi alueilla Afganistanissa” Ohjelmassa esitetyt näkemykset eivät välttämättä edusta Ulkoasiainministeriön virallista kantaa. Lataa ja kuuntele radio-ohjelma mp3-tiedostona (2,6 Mt).

 u koulun portilla kabul
Tyttöjä koulun portilla Kabulissa.

Paikalliskumppanin tuella OM tekee työtä vammaisten kouluun pääsemiseksi inklusiivisella tavalla valtion kouluihin yhteistyössä Afganistanin opetushallituksen kanssa. Kolmen vuoden hankkeessa toteutetaan monipuolista inklusiivisen opettamisen mallia, missä parannetaan vammaisten lasten kouluunpääsymahdollisuuksia ja opetuksen tasoa 10 valtion koulussa Kabulin maakunnassa. Inklusiivisuudella tarkoitetaan hankkeessa sitä, että vammaiset lapset laitetaan samaan kouluun muiden terveiden lasten kanssa. Afgaaniprojektit tekevät työtä vammaisten parissa Kabulin ympäristössä ja Itä-Afganistanissa.

Istun hankkeemme toimistossa Kabulissa Afganistanissa pienessä huoneessa, jossa työskentelee 2-3 ihmistä. Paikalla on hankkeen johtaja, joka on sokea mies. Hän sokeutui aikuisiällä päähän osuneen iskun johdosta. Hänen oma kokemuksensa sokeutumisesta auttaa häntä ymmärtämään muita vammaisia ja tekemään työtä heidän hyväkseen. Hän on luvannut kertoa meille vammaisista ja heidän auttamisestaan.

-    Voitko kertoa vammaisista, joita autatte?
Meillä on yksi koulua käyvä poika, jonka nimi on Eminuah.  Hän asuu Kalakan hallinnollisella alueella. Hän oli kuusivuotias, kun hänen silmiään alkoi särkeä. Hän meni isänsä kanssa lääkäriin. Lääkäri tarkasti pojan ja antoi hänelle lääkettä. He menivät sitten kotiin ja poika meni nukkumaan ja kun hän aamulla heräsi, hän huomasi, ettei hän voi nähdä mitään. Tämä tarkoitti sitä, että hänestä tuli sokea. Hänestä tämä kaikki oli murheellista. Hänen kaverinsa menivät kouluun, mutta hän joutui jäämään kotiin.

u inklus koul kabul
Inklusiivisen koulun oppilaita.


-    Tiedätkö syytä tähän sokeutumiseen?
Hänellä oli ollut silmissä särkyä ja lääkäri oli antanut hänelle lääkettä. Ehkä lääkärin antama lääke ei ollut hyvää hänen tilanteeseensa ja hänestä tuli sokea. Eminuah oli huolissaan, että hän ei pääse kouluun. Hän puhui siitä isälleen ja isällä ei ollut mitään tapaa auttaa häntä. Kun sinä et nyt näe, on parasta, että jäät kotiin, sanoi isä pojalleen. Kun vuonna 2014 teimme vammaisten etsintöjä Kalakanin alueella, silloin yksi tukiopettajistamme puhui kylän johtajan kanssa. Hän kertoi, että kylässä on yksi perhe, jossa on sokea lapsi. Mutta perhe häpeilee sitä, että heillä on sokea poika ja poikaa pidetään kotona. Puhumme isän kanssa ja selvitämme, onko mahdollista, että poika tulisi koulutusohjelmaan, tukiopettaja sanoi.

Tämän jälkeen kylän päällikkö ja tukiopettaja menivät vierailemaan tässä kodissa, missä oli sokea poika. He tapasivat isän ja tukiopettaja hyväksyi pojan koulutusohjelmaan.
Kun alueella oli suoritettu vammaisten etsiminen loppuun, niin sitten alettiin järjestää koulutusohjelmaa vammaisille. Isä soitti ja kysyi, koska te aloitatte koulutusohjelman. Rauhoittelimme häntä ja sanoimme, että hänen pitää odottaa vielä vähän aikaa. Tukiopettaja alkoi opettaa Eminuahille pistekirjoitusta. Poika oppi pistekirjoituksen kolmessa kuukaudessa. Sitten koulutarkastajamme puhui lähistöllä olevan koulun rehtorin kanssa. Hän kysyi rehtorilta olisiko mahdollista ottaa tämä sokea poika kouluun. Hän lupasi, että niin voidaan tehdä, jos hän on lahjakas. Kun rehtori oli tavannut pojan, niin hän tuli siihen tulokseen, että poika on lahjakas ja hän voi osallistua koulunkäyntiin kolmannella luokalla. Vuonna 2015 loman aikana hän opiskeli ja teki kuudennen luokan kokeet. Nyt hän on seitsemännellä luokalla, vaikka hän on ollut koulussa kolme vuotta. Opettajat ja rehtori ovat hyvin tyytyväisiä häneen ja he ovat sitä mieltä, että poika on hyvin lahjakas. He ovat vakuuttuneita, että Eminuah haluaa opiskella.

-    Kuinka vanha hän on nyt?
Hän on 17-vuotias ja hän on nyt seitsemännellä luokalla.
-    Minkä ikäisiä ovat muut lapset seitsemännellä luokalla?
Toiset lapset ovat 14- 15 vuotiaita.

-    Onko hänellä koulussa joku, joka auttaa häntä?
Hän on oppinut liikkumaan sokeana. Hän asuu lähellä koulua. Joskus hän menee yksin kouluun ja toisinaan ystävät ja jotkut hänen luokaltaan auttavat häntä menemään kouluun.

u sok kirj pistekirj
Sokea poika kirjoittaa pistekirjoituskoneella.


-    Auttaako hanke häntä viikoittain?
Kyllä, tukiopettaja auttaa häntä pistekirjoituksessa. Nyt hän saa apua tukiopettajalta kaksi kertaa viikossa. Tukiopettaja käy myös koulussa tarkastamassa hänen koulumenestystään.

-    Mitä perhe ajattelee tästä?
Perhe on hyvin tyytyväinen. Aluksi he olivat häpeissään sokeasta pojasta ja kun vieraita tuli, he pitivät pojan toisessa huoneessa poissa näkyviltä. Nyt perhe on ylpeä hänestä. Vaikka hän on sokea, hän on hyvin älykäs. Jotkut opettajista ovat samasta kylästä. He sanovat kyläläisille, että poika on hyvin älykäs ja että hänellä on hyvät tavat.

-    Kuinka vanha hän oli, kun hän sokeutui ja kuinka vanhana hän pääsi kouluun?
Hän oli kuuden vanha, kun hän sokeutui ja hän oli 14 vuoden ikäinen, kun hän pääsi kouluun.

-    Mitä ajattelet, miksi sokeat oppilaat menestyvät usein paremmin koulussa kuin näkevät?
Monesti sokeilla ihmisillä on hyvä muisti. Sokeat ovat kotona pitkiä aikoja ja he ajattelevat, että he eivät kuulu yhteisöön. He ajattelevat, että he eivät voi osallistua joihinkin tilaisuuksiin tai seremonioihin ja he eivät pääse kouluun. Jos sitten sokea pääsee kouluun, niin hän haluaa menestyä siellä hyvin. Kouluissa ei ole tavallisesti koulukirjoja jokaiselle terveelle oppilaalle. Koulussa on 12-15 eri oppiainetta ja oppilas saa mahdollisesti vain 2 tai 3 koulukirjaa. Muuten he oppivat vain sen, mitä opettaja opettaa tunnilla ja heillä ei ole oppikirjoja, mistä opiskella. Mutta sokeille meillä on pistekirjoituksella oppikirja jokaiselle sokealle oppilaalle kaikkiin aineisiin sataprosenttisesti. Meillä on myös äänikirjoja sokeille. Meillä on riittävä määrä oppimateriaalia kaikille vammaisille.

-    Käykö näin myös kuurojen oppilaiden suhteen, että teillä on riittävästi oppimateriaalia kaikille hankkeen tukemana koulua käyvälle kuuroille oppilaalle?
Kyllä näin on.